lauantai 16. syyskuuta 2017

Elämä ei ole pelkkää juhlaa, se on myös ruusuilla tanssimista piikkejä väistellen

 

Otsikkoon kiteytyy juuri se sellainen kevyt ja ruusuinen ajattelutapa, jossa on mukana pilkettä silmäkulmassa. Ihailen sellaista tapaa nähdä elämä. En tarkoita sellaista yltiöpositiivista, ärsyttävän iloista, tekopirteää energiaa, vaan sellaista eläväistä ja iloista suhtautumista asioihin, joka tulee luonnostaan. Siinä haluaisin itsekin kehittyä. Luotan siihen, että suunta on oikea. Tähän asti ainakin koen olevani vuosi vuodelta onnellisempi, vaikka vastoinkäymisiä on luonnollisesti ollut. Elämisestä on tullut ehkä helpompaa. Osaan iloita pienistä hetkistä paremmin. Jotenkin en tykkää sanonnasta elämän pienet ilot, koska koen, että ne asiat eivät ole pieniä, joista ilon löytää. Sehän on suurta rikkautta. Mutta käytetään nyt tuota sanontaa, niin kauan kunnes tilalle löydän jonkun itseäni tyydyttävämmän. :D Olen tainnut ennenkin tästä samasta kirjoittaa, mutta haluan myös oppia olemaan paremmin tietoisesti läsnä. Ja olla miettimättä liian paljon tai tarkkaan mitä haluan isona tehdä, missä näen itseni viiden vuoden päästä tms. En halua keskittyä suunnittelemaan liioin tulevaisuutta, jolloin elää kyllä nykyhetkessä, mutta se jää elämättä. Tottakai meillä jokaisella varmasti on joitain ajatuksia, toiveita ja unelmia tulevaisuuden elämästään, joita kohti pyrkii. Ja niitä tarvitaan, mutta sellaiseen "sitten kun" ajattelutapaan ei kannata liikaa tuudittautua. Yhtälailla pyrin pääsemään enemmän ja enemmän eroon sellaisesta liiallisesta menneiden murehtimisesta. Elämässä tuntuu toistavansa niin kauan samoja virheitä, kunnes oikeasti on tullut opittua virheistään. Menneessä eläminen on turhaa, sillä silloinhan koko elämä on vain historiaa. Näistä edellä mainituista höpinöistä sainkin mieleeni, että jonain sateisena päivänä aloitan leikkaa-liimaa projektin omista tulevaisuuden elämä -haaveistani. Lehdistä kerään inspokuvia ja -sanoja, joita liimaan isolle kartongille. Työn laitan talteen jonnekin, jossa se pysyy paremmin poissa silmistäni. Ehkä sellaisen viiden vuoden kuluttua annan itselleni luvan kaivaa työni esille ja tarkastella minkälaisista asioista tuli haaveiltua ja onko mikään niistä toteutunut. Kuinka moni teistä lukijoista uskoo siihen, että jos tarpeeksi itse uskoo johonkin asiaan, niin se voi toteutua jonakin päivänä? Vaikka se olisi vielä hyvin kaukainen haave, mutta jos vain jaksat uskoa?

"What do you do for a living? -I live."

Välillä koen itseni äärettömän herkäksi, joten etenkin siitä syystä koen tärkeäksi keskittyä näkemään elämässä enemmän hyvää. Saatan jopa ahdistua kiusallisen paljon jo pelkästään omista ajatuksistani. Ajatukset pään sisällä kasvaa kasvamistaan ja ajatuksesta A, ajatukseen B, on tällä välillä ehditty murehtia suurimmaksi osaksi täysin utopistisia juttuja. Tästä syystä Niko sanookin minulle välillä, että "Älä ajattele, kun se ei sovi sulle". :D Vähän niinkuin kantaisi mukanaan suurta sateenvarjoa poutapäivänä, ihan vain varmuuden vuoksi. Synkkien ajatusten myllerrykseen jää ehkä herkemmin rytemään ja siksi haluan työstää itseäni enemmän, niin ettei ikävät ajatukset ahdistaisi niin paljon. Kuolemaan liittyvät pohdinnat ja kysymykset ovat mietityttäneet minua aikaisempaa enemmän tänä vuonna. Ja se mikä on elämän tarkoitus, minkään mitä teet, kun kuitenkin kuollaan. Ehkä se on vain juurikin se. Elää ja kuolla. Hyväksyä, että elämässä ei välttämättä tarvitse olla muuta tarkoitusta kuin pyrkiä elämään elämänsä ruusuilla tanssien. Vai mitä mieltä itse olet?

-Juuli-

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Laiska ja ärsyttävä sunnuntai

Lähestulkoon koko tämän päivän ajan minua on ärsyttänyt oma aikaansaamattomuuteni ja väsymys. Ja väsymyksen takia on kiukuttanut koko väsymys. Miksi se on niin vaikeaa vain ottaa rennommin, jos kerta väsyttää? Miksi on niin vaikeaa hyväksyä, että tänään ei jaksa? No sentään kroppa on saanut levätä, mutta mieli on ollut aivan raadeltuna tästä joutilaana olosta. Äskettäinen sauna onneksi teki tehtävänsä ja rentouttavien, sitruunalta tuoksuvien löylyjen jälkeen olen jo enemmän sinut sen asian kanssa, että tänään en ole tehnyt mitään. Naurattaa kuinka pirteitä kuvia sain kuitenkin otettua aamulla. Juoda nyt kahvinsa aivan rauhassa, olla vain kotona ja vain olla. Aivan kamala päivä..

-Juuli-
 
 
 
 



torstai 7. syyskuuta 2017

Syksy saa tulla



Niin se aina ilmestyy, vähän kuin varkain, hiljalleen ja yllättäen. Se tulee, vie jotakin ja jättää jälkensä. Kesä on ohi ja Autumn blues on täällä. En ole ikinä ollut mikään syysihminen, vaikka syksylläkin luonto osaa olla toisinaan erittäinkin kaunis. Syksy on aina ollut hieman ahdistavaa aikaa. Tunnen olevani luonnon kanssa niin yhtä, että syksyn tultua tuntuu siltä kuin osa minusta lakastuisi luonnon mukana pois. Auringonvalo vähenee ja se jos mikä vaikuttaa minuun eniten. Kuin muuttolintu, tekisi mieli lähteä jonnekin lämpimään. Tänä vuonna syysaika on kuitenkin ollut poikkeavan tervetullutta. Toivottavasti tämä tunne jatkuu ja kannattelisi mahdollisen syysväsymyksen yli. Odotan tietenkin kovasti sitä, että syksy alkaa muokkaamaan luontoa kauniimmaksi niin, että se puhkeaa kunnolla väriloistoonsa. Mutta odotan myös kiireettömiä aamulenkkejä raikkaassa ulkoilmassa sekä tuoksukynttilöiden valaisemia koti-iltoja. Odotan tiettyjen vaatekappaleiden ja syyskenkien esiin kaivamista. Toivon, että syksy on aurinkoinen, vähäsateinen sekä virkistävä.

Maanantaina oli vielä kuitenkin hieman apeaa kävellä pellolla ja tarkastella ympärillä kuolevaa luontoa. Oli niin väritöntä kulkea kuivien heinien ja kuihtuneiden kukkien seassa, kun viimeisin muisto tuolta reitiltä on vihreä, runsas ja niin kesäinen. Myös muutaman viikon takainen myrsky ja sen aiheuttamat tuhot olivat edelleen nähtävillä. Puikkelehdittiin Caran kanssa useiden kaatuneiden puiden seassa päätyen välillä umpikujaan, jonka luonto itse oli saanut aikaan. Näky lisäsi vielä entisestään sitä inhottavaa oloa, jonka metsää edeltävä pelto oli minussa saanut aikaan. Metsässä oli hieman aavemaista, luonnottoman hiljaista. Lintujen laulu oli kadonnut. Mutta lopulta, niin kuin aina metsässä, fiilikseni muuttuivatkin paljon pirteämmiksi mitä pidemmälle vain kulki. Uutta kuvattavaakin löytyi taas, sieniä ja marjoja. Tänä vuonna aion parhaani mukaan vain nauttia syksyn värilumosta ja viehätyksestä, olla enempää ahdistumatta kuolevan luonnon aiheuttamasta olotilasta. Haluan oppia pitämään syksystä aikaisempaa enemmän. Kesän viimeinen hönkäys on sekin ainoastaan uuden alku. Syksy saa tulla.

-Juuli-





 
 

 





maanantai 4. syyskuuta 2017

Hetkessä elämisen kauneus

Muistatko milloin viimeksi sinä koit lapsuudesta tuttua välitöntä iloa ja innostusta? Minä koin tuollaisen hetken eilen. Koin hetkessä elämisen kauneutta puhtaimmillaan, kun kirmasin haltioissani itseäni pidempien auringonkukkien seassa. Siinä pienessä hetkessä oli sitä jotakin hyvin mukaansatempaavaa lapsuudesta tuttua energiaa. Tällaista edellä mainitun kaltaista spontaaniutta kaipaan ehdottomasti lisää elämääni. Elämän pieniä suuria onnen hetkiä ihan vaikka sitten auringonkukkapellolla.

-Juuli- 



lauantai 2. syyskuuta 2017

Ympärivuotinen kesäkunto

Tähän aikaan vuodesta on jo alkanut ponnahtelemaan toinen toistaan lupaavampia vinkkejä kesäkilojen karistamiseen. Sama ilmiö ponnahtaa pinnalle myös joulun ja kevään korvilla. Huono omatunto syödyistä herkuista ja skipatuista treeneistä on taattu! Mutta entäpä jos olisitkin tässä tavoitellussa kesäkunnossa ympäri vuoden?

On hyvä määritellä itselleen mistä asioista oma kesäkunto, unelmakroppa koostuu. Onko se ainoastaan johonkin tiettyyn tavoitepainoon pyrkiminen, pyykkilautavatsa vai salilla työstetty iso peppu hinnalla millä hyvänsä? Tekeekö ne tiputetut kilot sinua yhtään sen onnellisemmaksi, jos vuoden päästä edessäsi on taas sama kilot pois -rumba? Vai olisiko sittenkin tarpeen alkaa ensin työstämään henkistä puolta? Kenties päästä irti sokerikoukusta ja muista huonoista elintavoista yksi kerrallaan? Ja vasta myöhemmin hankkia se kuntosalijäsenyys, joka aikaisemmin olisi vain jäänyt käyttämättä..?

"Ask yourself if what you are doing today is getting you closer to where you want to be tomorrow."

Vasta, kun itse havahduin ja aloin oikeasti laittamaan elämäntapojani uusiksi, olen alkanut voimaan paremmin ja kokenut olevani vuosi vuodelta onnellisempi. Olen todistanut itselleni, että uusilla, paremmilla valinnoilla ajankäytön, ravinnon, liikunnan kuin vaikka ihmissuhteidenkin suhteen, on vaikutusta siihen kuinka onnelliseksi koen itseni. Enää minun ei tarvitse ryhtyä dieeteille tai potea joka viikkoista morkkista syödyistä herkuista. Tarkennukseksi haluan kertoa, että en ole ikinä ollut esimerkiksi ylipainoinen, vaan pikemminkin tyytymätön vartalooni, jonka vuoksi dieettejä on tullut kokeiltua. Elämästäni on myös jäänyt kokonaan pois joka viikonloppuinen bilettäminen ja valmisruoat, joita vielä pari-kolme vuotta sitten harrastin. Nykyään juon alkoholia juhlimismielessä ehkä noin neljä kertaa vuodessa. Tänä vuonna oman henkisen hyvinvoinnin tärkeyden tiedostamisen kautta olen pyrkinyt huomioimaan tätä osa-aluetta enemmän. Kaikki tämä on tarkoittanut suuria muutoksia, mutta alkuun tarvittiin vain se ensimmäinen askel. Lähteä askel askeleelta kauemmaksi totutuista tavoista ja alkaa luomaan uusia. Toki tässä vuosien aikana on ollut niitä ylä- ja alamäkiä. Onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta mitä muutakaan voi elämältä olettaa? Viimeisin, omakohtainen epäonnen vyöryni alkoi viime syksynä. Toimikoon se pienenä varoittavana esimerkkinä. Olin juuri palannut Kreikan lomaltani, jolloin olin ehkä tavallista enemmän turvoksissa. Olo oli siis tosi epämukava ja sitä ei ainakaan auttanut ajatukset töihin paluusta. Turvotuksesta johtuen aloitin uuden ties kuinka monennen dieetin, joka luonnollisesti päättyi yhtä nopeaan kuin oli alkanutkin. Meni noin viikko dieetin loppumisesta, kun lähdin mukaan erääseen 8-viikkoiseen nettivalmennukseen, josta sai ravinto- ja treeniohjeet. Koko lysti jäi pahasti kesken. Lähdin tavoittelemaan oikeastaan vain kiinteämpää kroppaa. Tätä ennen en ollut tehnyt juurikaan muuta kuin kevyitä lenkkejä koiran kanssa. Innostus oli kova ja kaikki tulokset piti saada mahdollisimman pian! Jo tässä mentiin pahasti pieleen, vaikka ensimmäiset viikot sujuivatkin ongelmitta. Jossain vaiheessa syksyä iski sitten ne useamman kuukauden kestävät sairastelut, alamäessä sinnittely oli alkanut. Vähitellen liikunta katosi elämästä, ruokailuista jaksoin pitää nipin napin kiinni, yöunet kärsivät ja mieli oli todellakin apea. Tuolloin en osannut kuunnella tarpeeksi itseäni. Oli kiire päästä tiukkaan kuntoon ennen syksyn matkaa. Lopulta kävi niin, että seuraavan kerran taisin astella salille vasta tammikuussa 2017. Nyt on aivan turha jossitella mitä olisi pitänyt tai voinut tehdä toisin. Tulipahan opittua oikein kantapään kautta, että tästä eteenpäin mieluummin etenee hitaasti kohti pysyviä tuloksia, kuin kauhealla vauhdilla kohti yhtä päämäärää. Toki tavoitteita saa ja täytyy ollakin ja muistaa, että ei pidä antaa jokaiselle herkkuhimolle periksi. Mutta muistaa myös se, että ei maailma yhteen huonoon päivään kaadu tai saavutetut tulokset katoa, jos muutaman viikon treenaa hieman hölläten. Pieni pelko alkaako historia toistaa itseään, siis pelko siitä, että olen yhtä kipeä tänäkin syksynä on tuolla jossain takaraivossa. Toisaalta olen kyllä kovin tietoinen nyt mitä tehdä toisin, mikäli tälläkin hetkellä oleva flunssani on vain alkusoittoa pahemmalle kierteelle. Asioiden tiedostamisella olenkin jo pystynyt alkaa hieman työstämään tuota puolta. Luulen, että osaan vähän paremmin kuunnella kroppaani. Puolikuntoisena on turha lähteä tavoittelemaan kuuta taivaalta. Nyt viimeistään on korkea aika opetella sitä hölläämistä. Tasapainoa tässä siis yhä etsitään.

"Create a life that feels good on the inside, not one that just look good on the outside."

Nykyään myös siis henkinen hyvinvointi kulkee aikalailla käsikädessä ulkoisten asioiden kanssa, siitä on tullut tietynlainen itsestäänselvyys. Se omaatko kadehdittavan upean kropan, on toissijaista, jos voit huonosti sisältäpäin. Tämä alkaa jollain tapaa heijastua ulospäin ennemmin tai myöhemmin. Itseään kannattaa oppia kuuntelemaan paremmin, tutustua itseensä paremmin ja ennen kaikkea olla itsensä paras ystävä ja laittaa omat tarpeensa muiden edelle. Se ei ole itsekästä, vaan välttämätöntä!
Mitä sellaisia muutoksia olen sitten tehnyt elämässäni, jotta henkinen hyvinvointini on lisääntynyt? Olen esimerkiksi karsinut elämästäni pois sellaisia ihmisiä, joista olen saanut syystä tai toisesta hyvin negatiivisia viboja. Elämä heittelee muutenkin vastoinkäymisiä eteensä, joten yritän haalia enemmän hyvää energiaa tuottavia henkilöitä tai asioita elämääni negatiivisten sijaan. Tietoista läsnäoloa tulee myös harjoiteltua siihen tarkoitetuin omin menetelmin. Pyrin myös tottakai pitämään ruokavalioni kunnossa ja itselleni sopivana sekä liikkua luonnossa mahdollisimman paljon kuntosalilla uurtamisen ohella. Ylistän kyllä ehdottomasti luonnon ja etenkin metsän voimaa. Se on ollut parasta lääkettä mielelle. Suunta minulla on yhä oikea, kun muistaa pitää tasapainon yllä kaikessa mitä tekee. Hiljalleen näiden muutoksien siivillä sekä virheistä oppimalla oman kesäkuntoni ylläpitäminen tulee varmasti vuosi vuodelta helpommaksi.

Näillä keinoilla aion ylläpitää kuntoani läpi tulevan syksyn ja pitkän talven:
  • Puhdas, tuore, värikäs ja monipuolinen ravinto
  • Tarvittavat lisät pillereiden muodossa (D-vitamiini, sinkki)
  • Suosin pähkinöitä, avokadoja, hyviä rasvoja siis
  • Alkoholi ja sokeri mahdollisimman vähälle käytölle
  • Ruokailen 3-4 tunnin välein
  • Juon vettä!
  • Liikun luonnossa ja harrastan
  • Riittävä lepo
  • Positiivinen ajattelu

-Juuli-
 


torstai 31. elokuuta 2017

Kesäajan ruokavalio



Olen tehnyt tällaisen kuukauden ruokavalio -postauksen viimeksi huhtikuussa.
Jo tuolloin minulla oli mielessä, että tekisin kesän syöpöttelyistä vain yhden, oman postauksen. Ja tässäpä tämä nyt tulee. Toukokuusta elokuuhun olen syönyt normaalia useammin ravintoloissa ja muutama ylimääräinen herkkupäiväkin on tullut pidettyä. Kesään kun mielestäni kuuluu muutenkin ihan erilailla jäätelöt ja letut sekä kahvit kakkuineen juhlissa tai ihan muuten vain. Huolettomammin syöminen olisi voinut tarkoittaa muutaman kesäkilon kertymistä sinne taikka tänne, mutta näin ei itselleni ole päässyt käymään. Joillekin kun niitä kiloja saattaa kertyä jo ihan pelkästään alapuolella olevien kakkukuvien katselemisesta tai viaton kävely suklaahyllyn ohi kauppareissulla toi +5kg ja muutaman finnin otsaan.. :D Itse tunnun olevan sen sorttista tyyppiä, että mässäilyn tulokset eivät aivan heti näy kiloina, enemmänkin muutamana ylimääräisenä näppynä kasvoissa. Aktiivisella elämäntavalla kaiketi on myös suuri vaikutus asiaan. Kun liikkuu, niin ei ne kilotkaan yks kaks sinne vyötärölle ilmesty. Ja sillä, että pääasiassa tulee hieman katsottua mitä sinne suuhunsa pistää. Yksi hyvä vinkki on myös se, että pyrkisi valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta aina sen hieman ravintorikkaamman version. Esimerkiksi entisenä Skyr-rahkojen suurkuluttajana en ole viimeiseen vuoteen syönyt yhtäkään, eikä ole kyllä tehnyt mielikään. Valitsen lisäaineita ja maitoa sisältävän rahkan tilalle paljon mieluummin vaikkapa omatekoisen chiansiemenvanukkaan tai pienen salaatin, jossa on keitettyjä kananmunia, vain valkuaiset, sekä muutama porkkana, raasteena tai palasina, ja kurkkua. Näin tulee taas pienellä välipalallakin syötyä vähän vihreää. Rasvoina toimii usein pieni määrä pähkinöitä, 16-20 grammaa. Maitoa en käytä itse ruoanlaitossa, mutta pieni määrä silloin tällöin ei minua tapa. Vatsani vaan voi paremmin, kun en käytä maitotuotteita päivittäin. Puhtaasti siis siitä syystä olen jättänyt maitotuotteet huomattavasti viime vuosiin verrattuna vähemmälle käytölle. Omaan muutenkin herkän vatsan, reagoin vatsalla esimerkiksi kiireeseen ja stressiin, eli nyt ei puhuta mistään maidottoman ruokavalion villityksestä. Vatsavaivoistani sen enempää mainitsematta mennään eteenpäin..





Kuvat sen kertovatkin, että herkuteltu on. Ei siinä mitään, mutta näin flunssakauden jo alettua olenkin pähkäillyt voisinko sokerittomalla ruokavaliolla ehkäistä räkätauteja, tai ainakin lyhentää niiden kestoa ja oireita. Hieman asiaa tutkiskelleena tällä saattaisi olla positiivisia vaikutuksia. Nimittäin olen tälläkin hetkellä sairastellut jo yli 10 päivää syksyn ensimmäistä flunssaani.
Viime päivinä maininta sokeriton syyskuu on ollut pinnalla ainakin blogit.fi sivustolla. Asiaan paremmin perehtyneenä, on sokeritonta syyskuuta jo ehtinyt vähän kypsytelläkin omassa mielessä. Ja näin voisin muutenkin ottaa askeleen taas eteenpäin tavoitellessani sokeritonta ruokavaliota, joka on aikaisemminkin pyörinyt mielessä. Totaalinen kieltäytyminen herkuista ei oikein ole se mun juttu. Se ei vaan koskaan ole toiminut omalla kohdallani. Mutta koska nyt motivaattorina toimii enemmänkin oma terveyteni ja hyvinvointi kuin se, että tavoitteena olisi kropan kiristely, niin uskon, että sokerittomasta syyskuusta selvitään kunnialla alusta loppuun saakka.
Eli mukana ollaan! :)

-Juuli-

Sokeriton Syyskuu:
  • Sano EI valkoiselle sokerille, eli ei karkkeja, suklaata, keksejä, kakkuja, jätskejä, jugurtteja, myslejä tai valmisruokia koko haasteen aikana
  • Hedelmiä ja luonnollisia makeutusaineita (taatelit, stevia) kohtuudella